Monipuolinen kotiseutukokoelma
Konneveden museonmäelle on kerätty vuodesta 1958 lähtien esineistöä, mm. rakennuksia, työkaluja, artikkeleita, valokuvia ja tekstiilejä. Arkeologi Saara Tuovinen tarkasti ja tutki kokoelman kesällä 2024. Hän kävi läpi myös tekstiilien kunnon ja laittoi ne turvallisesti säilöön. Ryijyjen, pöytäliinojen ja verhojen lisäksi kokoelmassa on 1900-luvun alkupuolelta monipuolisesti naisten ja miesten vaateparsia – niin arjen kuin juhlan pukineita. Kokoelmaan on lahjoitetttu vaatteita ja tekstiilejä eri kyliltä lähiseudulta, mikä kertoo paikallisesta käsityön osaamisesta ja arvostuksesta. Joistakin kokoelman esineistä ja tekstiileistä tiedetään tekijä ja tekoaika. Tiedossa voivat olla myös käytetyt materiaalit ja tekniikat. Välillä kokoelmatiedot ovat hyvin puutteelliset, mutta teokset kertovat silti arvostuksesta tai muodin vaikutuksesta maaseutukunnan ihmisten pukeutumiseen.
Näyttelyn kokoaminen
Alkuinspiraatio saatiin museon vapaaehtoiselta. Hän oli nähnyt teoksia kesällä 2024 ja haastatellut arkeologia työssään. Talven mittaan nättelyidea museon taidokkaista tekstiileistä vahvistui, kun saatiin tietää, että Galleria Käpy voisi olla paikka, missä esitellä nimenomaan paikallista käsityötä. Kun yhteistyö varmistui kahden yhdistyksen välillä, muotoutui työryhmäksi Jouko Leskinen museolta ja Hanne Laitinen sekä Anna-Maija Keurulainen galleriasta. Asiantuntija-apua saatiin myös tekstiilitaiteilija Sirpa Hasalta ja palvelumuotoilija Lari Holapalta.
Näyttelyyn sopivien tekstiilien etsiminen valtavasta kokoelmasta oli seikkailu. Aivan aluksi katseltiin kokoelmahallintaohjelma-Simon toimintaa ja mitä sieltä voisi saada selville eri hakusanoilla. Saimme vinkin Keski-Suomen museon alueintendentti Marja-Liisa Rajaniemeltä ja Suomen käsityön museon amanuenssi Seija Hahlilta, että kannattaa valita rajattu teema, että projekti pysyy kasassa. Vaatteet ja asusteet sekä ihmiset niiden tekijöinä ja käyttäjinä herättivät työryhmässä voimakkaimman kiinnostuksen. Vanhat vaatteet olivat yleensä kotitekoisia ja käsin ommeltu, mutta kokoelmassa oli myös Tukholmaa myöten tuotuja kirkkosilkkejä tai Orivedellä valmistettu hääpuku.
Osa tekstiileistä oli huollettu ja pesty vuonna 1985 konservaattorin asiantuntemusta hyödyntäen, mutta tässä näyttelyssä saatiin teosten kunnosta ja säilytyksestä ehdottomasti parhaat neuvot Suomen käsityön museon tekstiilikonservaattori Anni Tuomiselta. Vaikka kokoelmatiedoissa oli usein kunnosta maininta ”kohtalainen”, niihin ei voinut luottaa täysin, vaan tekstiilit piti nähdä ja sitten päättää kestääkö teos ripustuksen tai näytteille asettelun vitriinissä kahden kuukauden ajan. Yllätyksiä oli useita suuntaan ja toiseen, mutta kattava kooste saatiin lopulta kokoon. Museokokoelmissa tekstiilit ovat haastavia säilytettäviä, sillä ne ovat herkkiä ja erilaiset kuidut käyttäytyvät eri tavoin. Olosuhteet, kosteus, happamuus sekä lämpötilat vaikuttavat paljon niiden säilyvyyteen, mutta onneksi näyttelyn kokoamisessa mukana olleet konservaattori tuntee kemian hyvin.
Kirstujen kätköstä -näyttelyn tekstiilien haasteita
Kokoelman esille laittaminen kesänäyttelyyn vaati suunnitelmia ja ennakointeja, kuten miten valmistellaan siirrot, ripustukset ja teosten takaisin pakkaus pitkäaikaissäilytykseen. Koska museolla ei voi talvella helposti etsiä arkistosta tekstiilejä, keväällä piti toimia nopeasti ja valita etukäteen kokoelmahallintaohjelma-Simon järjestelmästä potentiaaliset ehdokkaat. Lisäksi järjestelmässä oli sopivasti epätarkkuuksia ja pieniä virheitä, mikä aiheutti mukavaa jännitystä siitä, mitä lopulta löytyy ja riittääkö se monipuoliseen näyttelyyn 1900-luvun alkupuolen vaatetuksesta.
Kokoelmaan kuuluvat käyttövaatteet olivat usein jopa loppuun kuluneita. Ennen lopullisten näytteille asetettavien vaatekappaleiden valintaa piti esimerkiksi selvittää, miten voidaan ripustaa luukkupöksyt turvallisesti? Entä kestääkökonservaattorin ohjeilla tehty vaateripustin vuodelta 1905 olecvan hääpuvun painon? Miten arvokas villainen turkin vyö saadaan mahdollisimman hellävaroin esille vitriiniin?
TIETOISKU:
Konservaattori arvioi eri tavoin tekstiilien kuntoa ja hoitoa
Tekstiilikonservaattori määrittää kankaan oikean säilytystavan yhdistämällä tieteellistä materiaalianalyysia, vauriotutkimusta sekä kansainvälisiä konservointistandardeja. Ratkaisu perustuu aina esineen yksilölliseen kuntoon ja kemialliseen rakenteeseen.
Materiaalin tunnistaminen ja kemia:
- Kuituanalyysi: Konservaattori selvittää mikroskoopilla tai kemiallisilla testeillä, onko kyseessä eläinpeärinen kuitu (kuten silkki tai villa), kasvikuitu (kuten puuvilla tai pellava) vai synteettinen materiaali.
- Happamuuden arviointi: Erilaiset kuidut vaativat eri pH-ympäristön. Esimerkiksi kasvikuidut sietävät lievästi emäksistä (puskuroitua) säilytysmateriaalia, kun taas eläinkuidut voivat vaurioitua siitä ja vaativat pH-neutraalin ympäristön.
- Rakenneosat: Tekstiilissä voi olla metallilankoja, helmiä, nappeja tai maalia, jotka reagoivat eri tavalla ympäristötekijöihin.
Olosuhteiden hallinta (Ennaltaehkäisevä konservointi)
- Valonhallinta: UV-säteily ja näkyvä valo haalistavat värejä sekä haurastuttavat kuituja. Konservaattori mittaa valomääriä ja määrää tekstiilit säilytettäviksi pimeässä tai tarkasti rajoitetussa valaistuksessa.
- Lämpötila ja kosteus: Liian suuri kosteus altistaa homeelle, kun taas liian kuiva ilma tekee kuiduista hauraita. Konservaattorit seuraavat kansainvälisiä suosituksia, joissa pyritään pitämään lämpötila ja suhteellinen ilmankosteus mahdollisimman tasaisina.
- Tuholaisseuranta: Tekstiilit suojataan hyönteisiltä (kuten koilta ja turkiskuoriaisilta) käyttämällä tiiviitä suojamateriaaleja ja ansoja.
- Fyysinen tuenta ja pakkausmateriaalit
- Laskostuksen välttäminen: Kangasta ei yleensä viikata tiukasti, sillä taitoskohdat murtuvat ajan myötä. Konservaattori rullaa kankaat happovapaiden pahviputkien ympärille tai tukee taitokset silkkipaperipehmusteilla.
- Sertifioidut materiaalit: Säilytyksessä käytetään vain testattuja, kemiallisesti inerttejä materiaaleja
Koulutus ja ammatilliset verkostot
- Korkeakoulutus: Suomessa konservaattorit koulutetaan Metropolia Ammattikorkeakoulussa, jossa opintoihin kuuluu vahvasti kemiaa, fysiikkaa ja materiaalitiedettä.
- Eettiset säännöt: Työtä ohjaavat kansainvälisen museoneuvoston (ICOM-CC) ja Pohjoismaisen konservaattoriliiton eettiset ohjeet. Ne velvoittavat säilyttämään esineen autenttisuuden ja dokumentoimaan kaikki toimenpiteet.
Mitä yleisö ja kävijät voisivat saada näyttelystä?
Koska työryhmä halusi tuoda esille museon kokoelmatyötä, päätettiin järjestää esittely- ja luentotilaisuuksia, joissa kokoelmiin ja kokoelmatyöhön voi tutustua asiantuntijoiden opastuksella. Heiltä voi saada esimerkiksi vinkkejä, miten säilyttää suvun perintövaatteita.
Kokoelmasta löytyi mainioita mustavalkoisia valokuvia, joissa vaatteet pääsevät oikeuksiinsa. Tunnelmalliset kuvat pyörivät näytöllä gallerian kahvilassa ja niistä voivat paikalliset tunnistaa ihmisiä tai vaikuttua 1900-luvun muodista ihmisten arki- ja juhlatapahtumissa. Matkailijalle voi olla ihan uudenlainen elämys katsoa sata vuotta vanhaa muotia kahvipaussillaan.
Käsityökulttuuri on oiva keino sukeltaa syvemmälle alueen lähihistoriaan ja kulttuuriin. Vaatteet välittävät arvokasta tietoa menneestä ajasta ja aktivoivat helposti muisteluihin. Esimerkiksi ompeluseuroissa on tehty käsitöitä yhdessä, kuten neulottu sukkia hyväntekeväisyyteen. Myös käsityöperinne ja taidot välittyivät ompeluseuratoiminnan myötä. Varsinkin sodan aikana naiset osallistuivat laajasti myös rintamamiesten vaatetukseen. Konneveden seudulla on osattu tehdä itse sekä arvostaa ja kerätä museon kokoelmiin arvokkaita vaatteita. Näyttely tuo esiin kokoelmista teoksia, joita ei muuten kukaan näkisi kokoelmavastaavan lisäksi.
Näyttelyyn liittyvät erillistapahtumat
12.6. klo 18 Näyttelyn avajaiset, avaajina toimittaja Eila Tiainen ja sivistysjohtaja Kati Laine-Rissanen
28.6. klo 15 Konneveden museon kokoelmatyö, Jouko Leskinen ja museon väki
12.7. klo 15 Kokoelman tutkijan puheenvuoro, arkeologi Saara Tuovinen
17.7. klo 15 Tekstiilikonservoinnin esimerkit ja haasteet, Anni Tuominen, Suomen käsityön museo
20.7. klo 15 Ompeluseurat, naisten käsityöharrastuneisuus ja hyväntekeväisyys, muistelutilaisuus
9.8. klo 15 Pukeutumisen sekä juhlien muistelua: Kirkkohuivit ja pukeutumissäännöt 1920-luvulta alkaen, muistelutilaisuus
16.8. klo 15 Päättäjäiset, Esiliinojen tuuletus, käsityökilpailun julistus
Linkkivinkit
- Konneveden museo
- Ompeluseurasta artikkeli Kotiliedessä 2025
- Suomen käsityön museon arvovisa
- Suomen käsityön museon tekstiilien säilytysohjeet
- Keski-Suomen museon alueneuvontaa
Näyttelytyöryhmä: Jouko Leskinen, Konneveden kotiseutuyhdistys ry, Anna-Maija Keurulainen, Galleria Käpy ry sekä artikkelin kirjoittaja Hanne Laitinen, Galleria Käpy ry
